Hellous taasen.
Siitä onkin jo hetki aikaa kun olen kirjoitellut tänne. Aika hyvin tuo palstoille kirjoittaminen vielä tälläisen avautumisen tarpeen mutta jos vaikka jotain taas laittelisin...

Käytiin yleisellä puolella lääkärissä. Lääkäri on aika ärsyttävä joka hoki meille koko ajan kuinka meillä on asiat todella hyvin ja luonto hoitaa ja ootte nuoria. Meinasin jossain vaiheessa lyödä sitä naista päähän, niin kovasti ketutti. Noh clomeja kokeillaan nyt kolme kiertoa ja sitten soitetaan sille lääkärille soittoaika joka sitten laittaa meille lähetteen naistentautipolille jossa sitten sovitaan joku hoito. Elikkäs mitään konkreettista tuskin tapahtuu ennen helmikuuta. Lääkäri oli tosian sitä mieltä että meillä tärppää ekasta clomihoidosta mutta itse en ole sitä mieltä. Multa toiveet ja odotukset näiltä kierroilta on ihan nollat mutta koska aikasemmin aikaan ei saatu niin pakko se on sitten syödä clomeja...Ihan perseestä sanon minä, varsinkin kun olin inssiin ihan valmistautunut.

Nyt pikkuhiljaa kun se vuoden raja on enää viikon päässä niin aika meidänkin jo saada ees ne plussa siihen tikkuun!! Olen erittäin malttamaton ihminen ja tälläinen vuoden odotus on todellaki ottanut koville. Voitte vaan kuvitella kuinka paljon tämä on henkisesti "sattunut" ja varmasti sattuu vielä lisää.....kunhan joskus vielä saataisiin oma perhe niin tämä kaikki on varmasti sen arvoista, ennen kun siitä saa varmistusta niin tuntuu vaan turhalta toivoa ja toivoa.