Niin se vaan taas tuli. Itkut on itketty ja katkeruus taas vangittu seuraavaan kiertoon asti. Alussahan me ollaan eikä yrityksiä ole takana kuin vasta kolme joista kahdessa ei ovulaatiota (uskoisin). Eli oikeastaan vasta yksi kunnollinen kierto takana. Mutta silti se harmittaa ja kuitenkin yritystä takana jo neljä kuukautta. Nopeestihan se aika on mennyt mutta kyllä se tärppi saisi jo tulla. Voin vaan kuvitella miltä niistä tuntuu jotka joutuvat odottamaan yli vuoden!

Noh nyt ainakin pitäisi ovulaation tapahtua joten se puoli olisi kunnossa. Tosin hieman huolestuttaa että toimiiko toi vasen puoli ollenkaan mutta ainakin oikealta puolelta se tuli! En vielä ole päättänyt et tikutanko tässä kuussa mutta ainakin vähän greippimehua meinasin juoda. Jos vaikka se jotain auttaisi.... kaikki keinot sallittakoon!

Miehen kanssa ollaan käyty useita keskusteluja siitä mitä ajatuksia tälläinen oikea yrityttämällä yrittäminen herättää. Surullisuutta nyt ainakin. Molemmat ollaan kovin surullisia siitä että vaikka nuoria ollaan niin silti se raskaus ei ole mikään itsestäänselvyys vaan lahja joka suodaan sitten ku katsotaan tarpeelliseksi. Siellä on varmaan useita pareja jotka tarttee sitä vauvaa enemmän kuin me. Uskoisin ainakin!

Mutta noh uudella puhdilla taas eteenpäin. Tosin ajatuksia täytyy varmaan muuttaa ja ajatella vaan että se tärppi varmaan on vielä kaukana tulevaisuudessa että sitten ku se tuleeki niin on mitä ihanin lahja jota on kauan toivottu! Mutta saas nähä mitä sitten taas tapahtuu ku ollaan siellä kp20 paikkeilla ovista odottelemassa.....
nyt menkkoja potemaan sänkyyn!