Sepä on taasen menkat takana. Vähän hassua tiputtelua on ollut pari päivää sitten vaikka menkat loppuivat jo neljän vuotopäivän jälkeen mutta mä laitan sen kyllä ihan näiden epäsäännöllisten menkkojen piikkiin..saa nähä tuleeko sitten millanen kierto ja miten toi tiputtelu vaikutti asiaan mutta tämä kierto nyt ainakin vielä mennään stressaamatta ja sitä ajattelematta!

Tosin meille on ilmaantunut toinen ongelma. Miehen alapäässä on arpeutumia jotka joudutaan tod. näk. leikkaamaan pois. Elikkä se nyt vähän vaikeuttaa meidän suunnitelmia mutta pienillä kotikonsteilla ollaan vielä saatu sekstailtua ja toivottavasti leikkaus osuis just sellaseeen saumaan että ei aiheittais mitään vaivaa mutta eipähän sen yhden kierron odottaminen mitään haittaa..tai no haittaa mutta ei vituta niin paljoa kuin vois kuvitella!

Ton viime kertaisen tippumisen johdosta varmaan tullut tälläinen vähän seesteinenkin olotila. Edelleen se vauvakuume on päällä ja vauvaa halutaan enemmän kuin mitään muuta mutta kun kerta mitään takuita ei ole milloin se onni meille suodaan niin täytyy vaan suunnitella elämäänsä eteenpäin. Valmistuminen ja lopputyö tässä eniten harmia aiheuttaa ja niitä nyt sitten tässä ajetaan takaa. Onhan se vähän kurja aika heti jäädä valmistuttua äippälomalle mutta voipahan sitten rauhassa odotella sitä oikeaa duunia ja olla kotona vauvelin kanssa. Ja mitä kauemmin meillä tässä touhussa menee niin sen enemmän mies kerkee opiskella ja ennemmin se valmistuu! Sit ei tartte enää niin kauheen ahtaalla elää kun voi vähän luottaa miehen tuloihin (jos se jotain kivaa hommaa vielä sais).

Tässä kun kerta on mennyt jonkin aikaa (joo 3yk ja 4kk ei paljoo) ettei mitään oo tapahtunut niin sitä alkaa sitten miettimään miten haluaa sen toisen lapsen sitten siihen perään. Vaikeeta on miettiä et pitääkö isomman tauon vai vaan sellanen pienen. Varmaan kuitenkin mun uran kannalta paras olis se että suht nopeeta menisin töihin ja sit seuraavaa kokeiltais vasta kolmisen neljä vuotta sen jälkeen..pääsis vähän töitten makuun ja kyllästymäänkin asti...mutta noh nämä valinnat ovat edessä vasta sitten kun se eka edes putkahtais maailmaan. voihan se olla ettei yhen yhtä vauvaa saada maailmaan. Ainakaan ilman apua! Ja se ajatus vasta kauhistuttaa! Ihan kauheasti. Onneks oon lukenu paljon lapsettomuudesta ja hoidoista ja tiedän ainakin mitä eteen tulee. Tosin ollaan siitäkin keskusteltu että jos meille ei luontaisin keinoin sitä lasta suoda niin sitten me voidaan kyl iha adoptoidakin eikä tartte sitä kauheeta hoitorumbaa käydä läpi. tosin onhan se aina ihan eri asia se oma biologinen lapsi kuin tuolta kovasta maailmasta tullut....

Sellasta tällä kertaa ja kauheesti ajatuksia...Varmaan tuun tossa ens viikolla kertoilee et pongasinko mitään ovulaatiota ja tarviiko ylipäätäänsä tässä kierrossa sitten mitään jännäillä!